Tätähän tein vain ja ainoastaan lapselleni, kun on pientä syömättömyyttä havaittavissa... nirsoilun merkeissä ja uhmaakin voi ehkäpä pienesti syyttä. Tätä nykyä kun kaikkeen tuppaa vastaus olemaan EI! ja päättäväistä pään pyörittelyä.

Kokeilussa siis helppoa, halpaa ja yksinkertaista. Ja ei, ei tehnyt kauppaansa edes pienellä voinokareella höystettynä. pöh!

Itsekin maistelin ja syötäväähän tuo oli, mutta ei iskenyt ja kolahtanut lapsen suuhun. Ohjeen nappasin Myllyn Paras-sivulta puolittamalla ohjeen ja jättämällä sokerin pois kokonaan omasta vellistä.