Viikonloppuna avokki teki kana vindaloota vanhimman poikansa toiveesta ja seuraksi piti saada naan-leipää. Hän itse ohjeen nappasi netin ihmeellisestä maailmasta täältä.

Taikinan sai avokki aluilleen, kunnes usko loppui alustamisen kanssa. Raasu seiso kädet taikinassa ja ei uskonut kun sanoin, että kyllä se siitä sitkiytyy ja irtoaa taikinat käsistä ilman jauhojen lisäämistä, kunhan jaksaa alustaa ja vaivata. Taikinasta kun ei kumminkaan haluta kivikovaa kikkaretta. Näin siirtyi loppu vaiheet minulle. :)

Kuva huono, mutta ajaa asiansa. Kevättä ja valoa odotellessa siis.

Takana voidellut versiot leivistä ja edessä naturellina. Hyvää oli kumminkinpäin.

Leipien kyljessä kököttää lasillinen kurkkulassia, jonka maustoin basilikalla ja mintulla. Tuosta tulisi oiva kastike salaatille ja miksi ei vaikkapa uusien perunoiden seuraksikin.