Aika on rajallista ja tunnit meinaa millään riittää vuorokaudessa kaikkeen siihen mihin haluaisi. Joten blogi saa hengailla hetken ja kaksi enemmän taka- kuin etualalla. Piparkakkutalosta saa tänäkin vuonna vain haaveilla. Mur! Tiukille vetää myös piparkakkujen kanssa. Ei se leipominen, mutta se koristeleminen. Siihen kun pitäisi saada aikaa enemmän kuin kolme varttia. 
Itsenäisyyspäiväksi sain kumminkin kakun tekaistua. (Ja laiteltua jouluvaloja ikkunoihin.)
Tässä voisi todeta, että siitä se ajatus sitten lähti.
Niin siis kakkukuvasta. 
Alle kolme vuotias, kun ei vielä itsenäisyydestä tiedä halaistuakaan, mutta Finn McMissileestä sitäkin enemmän, niin pienellä mielikuvituksella kahvipöydässä kaikki hyvillä mielin. 
